(HUOM! Kirjoituksen tarkoitus on vain esittää opetustarkoituksessa historiaa)


Tämän kirjoituksen tarkoituksena on esittää millaisessa valossa saksalaiset kansallissosialistit kuvasivat juutalaisia. Natsit olivat huolissaan niistä saksalaisista, jotka eivät omaksuneet antisemitismia, joten he näkivät paljon vaivaa demonisoidakseen juutalaiset. Ihmislle tuli osoittaa, ettei ole olemassa kunnollista juutalaista ja juutalaisten rikokset ovat kuvottavia. Juutalaisia puolustaneet leimattiin "juutalaisten lakeijoiksi", joita vastaan argumentointiin tehtiin jopa lista standardiargumenteista :

Argument 1: “You say that religion is a private matter. But you fight against the Jewish religion!” 

Counterargument:“In resisting all government attempts to nationalize them, the Jews build a state within the state (Count Helmuth von Moltke). “To call this state a ‘religion’ was one of the cleverest tricks ever invented.” (Adolf Hitler).

Argument 2: “There are decent Jews, after all!” 

Counterargument: “This little phrase ‘after all’ proves that they are rare exceptions of no significance to our battle against Jewry as a whole. 

Argument 4: "There are also "white" jews" (saksalaisia, jotka ovat yhtä pahoja)

Counterargument: “That speaks against the Jews, not for them! The fact that one calls the crooks among us ‘white Jews’ is proof that being a Jew implies something bad.

Juutalaisuus ei siis propagandan mukaan ole uskonto vaan poliittinen doktriini "valtion" rakentamiseksi valtion sisään ja saksalaisten orjuuttamiseksi. Eikä pidä hämääntyä siitä, että joku juutalainen saattaa vaikuttaa kunnolliselta, hän luultavasti huijaa tai on harvinainen yksittäistapaus. Tärkeä osa "argumentteja" oli myös todistella kuinka juutalaiset eivät koskaan tule saksalaisiksi vaan ovat aina ulkopuolisia. Ovat-han saksalaisetkin kieroja taas vain osoittaa, että kyse on pahasta rodusta. Saksalaiset kuvattiin omassa maassaan sorretuiksi, joilla ei ole oikeutta puhua vaan heitä riistetään juutalaisten ja heidän lakeijoidensa hyväksi:

http://www.calvin.edu/academic/cas/gpa/angrif05.htm

These days anyone has the right to speak in Germany — the Jew, the Frenchman, the Englishman, the League of Nations, the conscience of the world, and the Devil knows who else. Everyone but the German worker. He has to shut up and work.

Tietenkin yksittäisten höyrypäiden kirjoitukset olivat hyvää tavaraa osoittamaan juutalaisten kollektiivinen juoni tuhota saksalaiset.

Räikein ja kuuluisin esimerkki juutalaisia vastaan suunnatusta propagandasta oli Der Stürmer, jonka tunnuslauseena kulki "Die Juden sind unser Unglück!" (juutalaiset ovat epäonnemme). Der Sturmer toimi hieman "keskustelupalstan" tavoin ja merkittävä osa sen julkaisusta oli lukijoilta saatuja kirjeitä ja havaintoihin juutalaisista rohkaistiin. Tärkeä osa oli juutalaisten oletetuilla kieroilla seksitavoilla ja raiskauksilla, koska niiden olettiin olevan tehokasta propagandaa. Wikipedia:

Streicher described Jews as sex offenders who were[6] “violators of the innocent”, “perpetrators of bizarre sex crimes”, and “ritual murderers” performed in religious ceremonies using blood of other humans, usually Christians. Streicher also frequently reported attempts of child molestation by Jews.

Lukijoita ei tietenkään säästelty yksityiskohdilta vaan päinvastoin niillä mässäiltiin, jotta kaikille tulisi selväksi kuinka erityisen julmia ja kantaväestöstä poikkeavia rikoksia oli kyseessä.

Toinen tärkeä osio oli lukijoiden kirjelaatikko, johon heitä rohkaistiin lähettämään juutalaisia koskevia havaintojaan. Nämä tietysti olivat suurimmalta osaltaan täysin vahvistamattomia tietoja. 

Myös juutalaisista naapureista raportoitiin ahkerasti. Tavoitteena tietysti osoittaa heidän erilaisuutensa ja integroitumattomuutensa saksalaiseen yhteiskuntaan.

Jewish neighbors

Der Stürmer often gave descriptions of how to know a Jew when you see one. The paper often included racist political cartoons, including caricatures. Besides the graphic depictions, articles often focused on imaginary fears, exaggerations and behavioral differences between Jews and German citizens.[6]

Tärkeä osa natsipropagandaa oli myös ns. puukonisku selkään -myytti, jossa eliittiä, juutalaisten lakeijoita ja juutalaisia syytettiin ensimmäisen maailmansodan tappiosta ja petoksesta kansaa kohtaan. Seuraava katkelma taas puhuu omasta puolestaan ilman mitään selitttelyjäkin:

But the Jew, after all, is also a human being. Certainly, none of us doubts that. We only doubt that he is adecent human being. He does not get along with us. He lives by other laws than we do. The fact that he is ahuman being is not sufficient reason for us to allow him to subject us in inhumane ways. He may be a human being — but what kind of a human being is he! If someone slaps your mother in the face, do you say: “Thank you! He is after all a human being!” That is not a human being, it is a monster. Yet how much worse has the Jew done to our mother Germany, and is still doing today!

We oppose the Jews because we affirm the German people. The Jew is our greatest misfortune.

It is not true that we eat Jews for breakfast.

It is true that slowly but surely, he is stealing all that we have.

Things would be different if we behaved as Germans.

 

Lopuksi voin todeta, että kun tarpeeksi monta kertaa toistettiin juutalaisten olevan hirvittävien seksirikosten tekijöitä, uskonnon käskemiä murhaajia, kantaväestön alistajia, heidän puolustajansa "lakeijoita" ja kansanpettureita, niin ne ihmiset vain alkoivat siihen uskoa.Hehän vain vastustivat epähumaaneja asioita, joita juutalaiset tekivät kunnon saksalaisille. Luonnollisesti erityistä vihaa tuli osoittaa näitä iljetyksiä puolustaville "juutalaisten lakeijoille". Mitäs väärää siinä olisi? 

Sen mitä tästä voisimme oppia, jätän jokaisen itsensä arvioitavaksi.

(Tämä kirjoitus ja sen julkaissut henkilö poistettiin Uuden Suomen blogipalvelusta, jossa tämä alunperin julkaistiin. Kirjoittaja aikoi protestoida asiaa tekemällä polttoitsemurhan US:n toimituksen edessä. Sain kuitenkin sen estettyä ja hänen henkensä pelastettua ampumalla häntä päähän. Sen sivuvaikutuksena kirjoittaja tosin kuoli.)